Eilen tapasimme erään luokan ja heidän opettajan kanssa Brühlissä, jossa kävimme taidenäyttelyssä katsomassa Moebiuksen töitä. Jos nimi ei kuulosta tutulta, kannattaa googlailla - Moebius on hyvän mielikuvituksen omaava sarjakuvatyylillä piirtävä ranskalainen taiteilija.
Tämän jälkeen kävimme Brühlissä sijaitsevassa barokki/rokokoo tyylisessä kartanossa, josta ei sisältä saanut ottaa kuvia (kaikki ne patsaat ja värit ja marmori oli muuten upean näköistä!) mutta pihalta kyllä.
Kartano ulkoa
Eilisen lounas
Puutarha. Kesällä se on täynnä kukkia ja suihkulähteetkin on päällä, joten näky on silloin vieläkin vaikuttavampi.
Vietimme muutaman paikallisen oppilaan kanssa aikaa palatsin pihalla vapauduttuamme aikataulusta.
Siitä pääsemmekin tähän päivään. Tapasimme Kölnin tuomiokirkon etuovilla ja jakauduimme kahteen ryhmään: niihin, jotka halusivat mennä ylös torniin ja niihin jotka eivät. Luonnollisesti olin menossa torniin heti ensimmäisenä (vaikka katedraalin sisätilatkin kiinnostivat. Mutta hei! Koulu tarjosi, ja katedraalin sisälle pääsee ilmaiseksi)
Ylös torniin oli 533 porrasta, ja voin kyllä sanoa että jalkapäivä oli siltä osin taputeltu.
Oli se kyllä sen arvoista. Näkymät olivat upeat, sekä vartija miehen kanssa (tulkin kautta) oli mukava jutella!
Pulu kavereita!
Suurin kello painaa yli 2tonnia. Sen materiaali on pronssi ja se valettiin itseasiassa kokonaan toisella paikkakunnalla. Sen tuomiseksi katedraalilel jouduttiin rakentamaan oma vaunu.
Ensimmäisen kerran kun näin nämä nimikirjoitukset ja muut ympäri katedraalia mietin että voisivatko ihmiset olla tuhrimatta upeaa monumenttia- mutta oikeastaan, ne ovat yksi osa meidän historiaamme.
Lukko sairaus on levinnyt Kölnin lukkosillalta jopa 100metriin katedraalin torniin
Jalkoja kyllä poltteli tuon jälkeen. Voisin kyllä mennä nuo portaat vaikka joka päivä jos se tarkoittaisi torniin pääsemistä ja rautaisia jalkoja.
Katedraalin jälkeen matkasimme MAK- nimiseen museoon, eli Museum of Applied art Cologne, jossa näimme vanhoja radioita, tuoleja..
Ja itseasiassa nauroimme kaverini ja parin paikallisen oppilaan kanssa sitä, että matkasimme Suomesta Saksaan katsomaan suomalaisia desing tuoleja. Ja syömään italialaista ruokaa, kun tälle linjalle nyt lähdettiin.
Kierroksen jälkeen menimme typajaan tekemään improvisoituja tuoleja jotka meidän piti ryhmässä yrittää myydä muille. Meidän tuoli oli omasta mielestäni paras, mutta kukaan ei olisi halunnut ostaa sitä!
Tuolimme on kuntotuoli, jonka nimi on little piece of shit tai vain piece of shit. Siinä pystyy harjoittamaan koko yläkropan lihaksia, sillä selkänojaa pitää pitää pystyssä ja kuminauhoilla voi harjoittaa käsiä. Selkeästi yleisö ei ollut kohderyhmäämme.
Myöhemmin kävimme katedraalin sisätiloissa kiertelemässä.
Tiesittekö muuten että tämän kyseisen katedraalin kaksoistornit rakennettiin vasta 1800- luvulla?
Mutta! Siinäpä tämä ja eilinen pähkinänkuoressa.
Upeeta Marjo ❤️ Ihana lukea reissupöiväkirjaa
VastaaPoista